Hieman päivitystä..

Pitkästä aikaa ehdin koulukiireiden ja valmennuskiireiden ohella päivittää myös blogia! Edellisestä päivityksestä onkin kulunut jo reippaasti aikaa..

Tosiaan kuukausi taakse päin kävimme tyttöjen eli Sofin ja Pennin kanssa mutkan Seinäjoen näyttelyssä. Sofi pääsi pitkästä aikaa pyörähtämään kehässä ja Pennille lähdettiin hakemaan viimeistä tulosta ykkösruusukkeeseen. Matka Seinäjoelle oli tietenkin pitkä ja lisäksi olimme toista tuntia etuajassa paikalla.. No, ehdimmepä sitten ihan kunnolla treenata Pennin kanssa ja laittaa tytöt kuntoon kehään. Lisäksi hetken aikaa ehdimme seurata bordercollieiden kehää ja kiertää näyttelypaikkaa. Aikataulun mukaisesti kehät sitten alkoivatkin ja tuomari oli suhteellisen nopea työssään. Penni pääsi ensimmäistä kertaa nuortenluokkaan ja kehäkäyttäytyminen Pennillä olikin oikein ensiluokkaista ;). Hienosti seisottiin ja annettiin tuomarin tutkia Penni läpikotaisin. Arvostelu Pennillä oli hyvä ja tuloksena olikin hienosti ERI2 tuomarin pohtiessa kauan kumpi merleistä on ykkönen Penni vai edellä oleva nuorukainen. Ykkösruusuke siis saavutettiin ja vieläpä niin, että omistaja oli erittäin tyytyväinen neitokaisen hienoon esiintymiseen!

Sofi oli tehnyt päätöksen, että se ei tukkaa lokakuussa tarvitse ja päätti tiputtaa kokonaan alusvillan ennen näyttelyä. Ei Sofi pahalta näyttänyt, tuppoja kyllä tuntui tulevan joka paikasta, mutta arvostelussa ei kuitenkaan mainittu asiasta mitään. Tuomari tykkäsi Sofin tyypistä ja pohtikin kauan mitä antaisi neidille tulokseksi. Tällä kertaa sieltä sitten tulikin punainen nauha, EH, sillä tuomarin mielestä etuliikkeissä oli hieman löysyyttä. Mutta sallitaanhan sitä mammaloman jälkeen? ;)

Nyt taukoillaan hieman taas koulukiireiden takia, ehkä sitten joululomalla päästään Pennin kanssa treenaamisen makuun...

SIN1 BIS4

Ennen Seinäjoen näyttelyä päätin lähteä Pennin kanssa meidän tämän vuoden viimeiseen mätsäriin harjoittelemaan hieman kehäkäyttäytymistä ja esiintymistä. Viime tipassa tein päätöksen lähteä mätsäriin ja otin Pennin laittamisvehkeet kassiin ja lähdin Suvin kanssa "taivaltamaan" kohti Virpiniemeä.

Matka ei ollut onneksi pitkä ja se taittui mukavasti hyvässä seurassa. Koiria oli paikalla suhteellisen mukavasti, erityisesti pentuja oli tullut mätsäriin paljon. Pennin kanssa osallistuttiin vain pieniin aikuisiin, vaikka junior handler houkutti, mutta jätettiin sitten menemättä (onneksi, en olisi millään enää muistanut miten T ja L tehdään).

Jouduttiin oleellisesti odottamaan aika mukava tovi ennen kehään pääsyä, mutta ehdin hyvin saada Penni laitettua kehäkuntoon ja ohessa treenata hieman. Kun vihdoin pääsimme kehään olin ehtinyt jo jäätyä, mutta juoksiessa sitä hieman onneksi lämpeni. Tuomari tykkäsi Pennistä kovasti, mutta Pennin pöytäkäytös olisi voinut olla hieman parempaa. En nimittäin ehtinyt saada Penniä seisomaan pöydällä ennen kuin tuomari jo tuli, joten Penni ei näyttänyt siinä kovin hyvältä. Arvelinkin, että sininen nauha sieltä tulee, mutta tuomarin mukaan päätös oli hankala. Teimme vielä yhdessä edestakaisin liikkeen ja pääsimme sitten kehästä pois.

Sinisten kehässä tuomari yllätti meidät jättämällä meidät jatkoon. Pian huomasinkin, että meitä oli enää kaksi jäljellä ja voittaja piti valita. Ihmeekseni tuomari valitsi meidät sinisten parhaiksi ja jäimme odottelemaan BIS kehää, jossa loppuen lopuksi sijotuimme neljänsiksi hyvin palkinnoin. Penni sai tuomareilta kehut turkista sekä liikkeistä.

Päivä oli kerrassaan mukava ja saimme lisää varmuutta Seinäjoen kehään, joten tästä on hyvä jatkaa :)

aBcdefg...

hijklmn... Kennelliitto oli päivittänyt jalostustietojärjestelmään vihdoinkin tulokset! Jipii :). Ja oikein hyvät tulokset olivatkin; lonkkanivel B/B ja kyynereet 0/0! B lonkka on oikein hyvä mielestäni ja tyytyväisiä ollaan. Nyt sitten missikisoihin ilmoja laittamaan Sofille ja Pennille, kuonojen suuntana Seinäjoen Kv ja Jyväskylän kv.

Syksy on lähtenyt täällä meillä hyvin käyntiin. Iina käy ahkerasti ajokoulua ja lukee Yo-kirjoituksiin. Minä yritän parhaani mukaan keskittyä läksyihin ja parin viikon päästä tulevaan koeviikkoon. Treenaaminen koirien kanssa on siis oleellisesti jäänyt vähemmälle. Kävimme kyllä pari viikkoa takaperin Pennin kanssa makustelemassa hieman agilityä ja Penni oli tapansa mukaisesti kuin pieni salama. Niin nopea se oli helpollakin radalla. Lisäksi mainittakoon, että puomi sujui erinomaisesti ilman hidasteluja ja kontaktipinnalla Pee pysähtyi todella hyvin! Miina oli mukana ja neitillä oli energiaa todella paljon. Hankala oli pysyä perässä. Kontaktit sujui hyvin ja kepit olivat erinomaiset! Olin tosi tyytyväinen Miinaan, kun se oli tauon aikana oppinut noin paljon uutta ja osasi kaiken paljon paremmin.

Kävimme myös viime viikonloppuna mätsärissä Miinan ja Pennin kanssa ihan vain huvikseen. Tulosta ei tullut (Miina SIN, Penni PUN), mutta olin tyytyväinen molempien tyttöjen esiintymiseen :). Miina oli taas silmin nähden onnessaan, kun pääsi näyttämään taitojaan (tuomari ei vain tuntunut piittaavaan collieista) ja liikkeet olivat jotakin niin mahtavaa, että olin pakahtua ylpeydestä :). Suvi esitti Miinan SIN-kehässä, kun olin itse parhaillaan Pennin kanssa toisessa kehässä. Hieman Miinalla tuli mammaa ikävä, mutta muuten oikein mainiosti meni. Penni esiintyi kans hyvin. Lopussa en vain saanut tyttöstä seisomaan haluamallani tavalla. Pitää harjoitella enemmän tuota vapaasti olemista, kun Penni esiintyy parhaiten niin, että sillä on huomionkiinnittäjä.

Nyt vaan treeniä, treeniä ja treeniä!

Tässä vielä Miinasta syksyinen kuva.

Kiireitä, käärmeitä ja pitkästyttävää odottamista

Huh, elokuu on hujahtanut ihan silmissä! Välillä on kyllä päivät mennyt hitaasti, mutta ainakin viime viikko hujahti ihan silmissä! Olenkin kirjoitellut suurimman osan teksteistä blogiin, sillä Iina lukee parhaillaankin ylioppilaskokeisiin ja pänttää ajokoulua varten. Kohta päästään kursailemaan useimmin koiratapahtumiin! ;)

Meillä on käynyt tuuri ja olemme pitkään eläneet siinä uskossa, että täällä ei ole käärmeitä. Oltiin siitä varmoja, koska koskaan täällä metsissä ei luikerot ole tulleet vastaan. Todistuipa se väittämä vääräksi! Olimme pari viikkoa sitten tavalliseen tapaan metsälenkillä koirat irti. Pienellä polulla koirat kävelivät takanamme (onneksi). Kävelin Iinan takana kunnes yhtäkkiä kuului outoa ääntä. Iina jähmettyi minun edessä ja lähti juoksemaan koirat edellä pois päin. Vaikken luikeroa nähnytkään oletin heti, että se on käärme ja juoksin kuin ohjus perään. ONNEKSI, oi onneksi koirat kävelivät takanamme - ne kun ovat noin uteliaita, että ois voinut pahemmin käydä. No, ko. reittiä ei enää mennä, koska luulenpa, että kyyn oleskelupaikka on siinä jossain lähellä.. Niin tuttavallisesti se siellä majaili.

16.8 työskentelimme Iinan kanssa haukkiksen shelttimestaruuskisoissa ratahenkilöinä. Vettä satoi kaatamalla, mutta saimme Iinan kanssa suojaisan istumapaikan ja paljon ei pudotuksia tullut, joten saimme seurata aitiopaikalta shelttien upeaa menoa! Kisa oli tiukka ja jännittävä, hyvä lopetus kesäkaudelle, vaikka vettä tulikin kuin syksyllä konsanaan.

Tuntuu kuin olisi ikuisuus siitä, kun Pennin lonkkakuvat otettiin. Tulosten odotus on jo hieman piinaavaa ja meikäläisellä alkaa mennä jo hermot. No, toivotaan että odotus palkitaan!

Olemme Pennin kanssa aloittaneet nyt vihdoin virallisesti tokostelun. Valitettavasti ilman naksutinta (naksuttelu on taas jäänyt), mutta ehkä saan sen vielä myöhemmin yhdistettyä? Pennillä sujuu hienosti perusasento ja sivukiepahdus. Maahanmeno on kovassa harjoittelussa ja se sujuu jo sillä tasolla, että ollaan jo uskallettu kokeilla liikkeestä maahanmenoa. Seuraaminen on mitä on, mutta kovasti työskennellään sen parissa.

Loppuun vielä ehkäpä viimeisiä kesäkuvia?

Merihirmut ja eläinlääkärin syynissä

Säät ovat suosineet meitä täällä Haukiputaalla. Osuipa sitten oikea helleilta maanantaina kohdalle ja päätimme lähteä koiria uittamaan Haukiputaan ehkä ainoalle uimapaikalle 10 kilsan päähän. Autolla tietenkin, on noille pikku shelteille liian pitkä matka kävellä sinne asti ja uida ja kävellä kotiin. Siispä auton nokka kohti Soramonttuja Miina, Sofi & Penni peräkontissa. Tarkoituksena oli saada meidän Sofi-diivakin uimaan, emme vain tienneet mitä siitä tulee. Perillä saimmekin olla keskenämme rannalla, kun muita koiria ei näkynyt. Hieman kylmä tuuli oli veden äärellä, mutta urheasti menin kahlaamaan toppi ja housut päällä veteen. Vesi ei kyllä kylmältä tuntunut ja vaatteet päällä se oli vielä mukavamman tuntoista. Ensimmäisenä Penni pääsi uiskentelemaan jo tutunpaan hommaan, koska edellisenä päivänä se kävi Chico-sheltin kanssa hieman kokeilemassa uimataitoja (tosin ranta oli surkea ja lasinsiruja oli paljon, joten sinne rannalle emme enää mene). Onneksi Soramontut oli asiallisessa kunnossa! Kuitenkin Pee pääsi sylissäni uimaan ja vesi syveni äkkiä, joten kauas rannasta emme päässeet, mutta kuitenkin Penni ui. Ihan hyvinhän se sujui ja saipa Iina napattua kuvankin todistukseksi meidän vesipedosta (joka ei ainakaan vielä mene vapaaehtoisesti kuin kastelemaan tassuja ja vähän kahlailemaan).



















Seuraavana vuorossa olikin Sofi, tuo tyttö joka ei ole ainakaan luotu veteen. Tämä olisi Sofin ihka ensimmäinen uintikerta! Sain Sofin napattua syliini helposti, vaikka luulen, että neiti aavisti mitä tuleman piti. Sofi ei näyttänyt kovin onnelliselta, kun sen veteen laskin, mutta hyvin ja nopeaa se lähti polskuttelemaan kohti rantaa. Ennen kuin Sofi ehti karkuun lähteä otin sen vielä muutaman kerran syliin ja vein veteen ja yhä nopeammin ja nopeammin se ui rannalle takaisin. Sitten päätin antaa Sofin olla ja voin todellakin Iinan kanssa kertoa, että Sofia ei nähty rantaviivan lähellä enää sen jälkeen ;). Tässä on todistus Sofin uintitaidoista!





Tässä myös tällainen kesäinen "fiilistelykuva" kun Sofi ei ollut vielä veteen koskenutkaan ;)

Viimeisenä muttei vähäisinpänä uimaan pääsi "vanha konkari" Miina. No, ei Miinakaan veteen suostunut menemään vapaaehtoisesti, mikä ihmetytti meikäläistä suuresti, koska on Miina ennen uinut. No, minä sitten kannoin tytön veteen ja johan lähti polskimaan! Uimisen jälkeen Miina oikeein viillyyntyi ja intoutui juoksemaan rantaa ympäri.



Tänään kävimme Pennin kanssa ottamassa viralliset lonkka- ja kyynerkuvat Oulu Vet eläinlääkärissä. Hieman jännittynein fiiliksin tietenkin. Melko pian pääsimmekin perustutkimukseen (sydän, lihakset) Pennin kanssa ja eläinlääkäri antoi tutkimuksen jälkeen todettuaan, että kaikki on ok, rauhoittavan pistoksen. Noin viidessä minuutissa Penni olikin jo unten mailla ja meille sanottiin, että kuvat on otettu n. puolentunnin-tunnin päästä. Lähdimmekin läheiselle R-kioskille kahveelle, mutta pian R-kioskin seinät alkoivat jo kyllästyttää, joten suuntasimme takaisin eläinlääkäriin. Kauan emme kuitenkaan joutuneet odottamaan sillä kuvaukset kestivät vain puolituntia. Pääsimme pian katselemaan minkä näköistä kuvaa seinällä oli ja eläinlääkärin mukaan kuvat näyttivät hyviltä. Kyynereet terveet ja lonkat näyttivät myös tosi hyviltä ;). Eivät kuulemma hänen mielestä B:tä huonompina kennelliitosta pitäisi tulla, joten luotamme lekurin sanaan! Sanoi, että toinen on aika varmasti A ja toinen voi olla B, muttei välttämättä.

Tässä kuva vielä, kun Penni oli juuri saanut herätyspiikin. Tosin, Penni on vieläkin hönössä tuolla sängyn pohjalla. Huomenna varmaan taas oma energinen itsensä. Vielä hieman vinoon kävelee ja nukahtaa keskelle lattiaa. Koskaan en ole nähnyt tuota kakaraa noin paikallaan! ;)



Nyt odottelemaan kennelliiton tuloksia, niissä saattaa vierähtääkin tovi...

Naks ja nami

Pitkästä aikaa kirjoittamistakin kehiin. On näemmä tyssännyt kirjoittaminen näyttelyiden jälkeen.

Olemme kuin olemmekin aloittaneet Pennin kanssa naksuttelun. On se mielenkiintoista puuhaa! Penni ei vierasta ääntä onneksi juuri ollenkaan ja tajusi idean muutaman toiston jälkeen. Siinäpäs on minulla viksu koira :). Tässäkin on nyt taas ollut muutaman päivän tauko, kun on nämä päivät käytetty koulutarvikkeiden shoppailuun ja lenkkeilyyn. Olimme muuten viikon hoitamassa Iinan kanssa tuttujemme kolmea koiraa; cavalier Elmeriä, cotton Rickyä ja bichon havanais Lucaa. Mahtavaa porukkaa! Omat koiramme olivat poikien kanssa useampana päivänä mukana lenkillä ja mahtoi Lucan ja Rickyn töpöjalkoja väsyttää, kun kulkivat meidän koirien perässä. Tuntui, että kun Miina otti yhden askeleen, niin Luca ja Ricky oli ottanut niitä jo kymmenen. Mahtoimmepas olla näky, kun mukana oli sheltit, collie, cavalier ja "tipsut" ;). Voin vain kuvitella.

Penni erityisesti tykkäsi leikkiä Lucan kanssa kotipihalla, saimmekin ikuistettua muutamia mahtavia otoksia!


Erittäin rodunomainen shetlanninlammaskoira :)


Sofin lemppari juttu.


Pennin ja Lucan leikkejä

Kävimme eilen lenkkeilemässä Pennin ja Miinan kanssa Chico-sheltin luona. Edelleenkään Penni ei suostu Chicon kanssa leikkimään, vaikka useammin olemme nähneet ja lenkkeilleet. Yleensä Penni on niin intona uroksista, mutta joku sitten siinä on kun ei leikkiin ala. Todella outoa käytöstä meidän Penniltä, ehkä se alkaa ottamaan Sofista vähän mallia?

Penni jopa näykkäsi Chicoa, joten kun yritimme ottaa yhteiskuvaa, niin Chico ei suostunut tulemaan lähellekkään Penniä. Tais säikähtää meidän ärmättiä ihan kunnolla? ;) Pari kuvaa kuitenkin sain otettua erittäin pikaisesti. Miinasta ja Pennistäkin sain oikein onnistuneet yhteiskuvan!

Kuvat laittelen koneelle myöhemmin.

ERInomaista lauantaita :)

Eilen kävi Sirkka meillä kylässä Usvan (Silimen Keijun Aamuusva) ja Röllin (Blenmoon Black King) kanssa. Voi sitä jälleennäkemisen riemua, kun Penni näki pitkästä aikaa Sirkkaa ja Usva-äitiä. Röllikin oli kovasti miehistynyt siitä, kun sen viimeksi näin ;). Penni pyrki jatkuvasti Sirkan ja Tuulan syliin, varoittelinkin ilopissa vaarasta. Laiteltiin takapihalla hieman koiria kuosiin ja Penni trimmiin. Päivä oli ihana, joten otimme muutamia äiti-tytär poseerauksia. Parhaimpia alla (klikkaa kuvat täyteen kokoon!):

Mulla on jäänyt selvästi unirytmi päälle tuosta töissä käymisen kuuden aamuista. Tänä aamuna heräsin ennen seiskaa ihan itsestäni! Uni ei tullut, vaikka kuinka yritin enää takaisin. No, aloinpa sitten pakkailemaan tavaroita näyttelypäivää varten. Onneksi jännitys ei hiipinyt vatsanpohjasta eikä perhosia liidellyt vatsassa. Olin kerrankin rauhallinen! Ajattelin, että mitäpä sitä turhaan jännittämään toisen mielipidettä. Auto starttasi pihasta kello 8:20 kohti Äimäraution ravirataa. Kotinäyttelyyn on aina mukava mennä!

Aluksi kehän löytäminen oli hankalampaa kuin luulimme Iinan kanssa. Ja vielä 8 kg metallihäkki kädessä teki siitä vielä haasteellisempaa. Kehälle löysimme kuitenkin pienen etsimisen jälkeen. Kehä oli kyllä kaukana sisään käynnistä, mutta perille päästiin. Pystytettiin leiri nurmikon puolelle ja Usva ja Penni saivat mennä telttaan nukkumaan siksi aikaa kun Rölli laitettiin näyttelykuntoon. Tuomari oli hyvin ripeä, joten pian Pennikin haettiin boksista kaunistautumaan. Rölli pärjäsi hyvin luokassaan ollen ERI2. PU kehässä ei tullut sijoitusta. SERTin nappasi "puoliveli" Pikikuonon Brad Pitt ollen hienosti PU1. Lisää tekstiä sijoituksista taaempana! :)


Pennin kehässä oli paljon junioreita. Juuri laskin, niin niitä oli jopa kolmetoista! Sirkka pääsi esittämään Pennin, kun itse kävelin hieman kehän laidalla sen huomiota herättämässä. Penni esiintyikin tosi hienosti! Tuuli hieman välillä nosti korvia pystyyn, mutta niin oli muillakin koirilla, joten ainoita ei oltu :). Saimmekin sitten odotella tovin, kun tuomari arvosteli junnu narttuja, kun Penni on ihan lopussa. Penni pääsi sitten vihdoin pöydälle ja oli siinä muuten tosi sievästi, mutta korvat harottivat pitkin päätä. Siksipä saimmekin arvosteluun aivan uuden virheen nimittäin leveä asentoiset korvat. Se ei näköjään tuomaria kovin paljon haittanut, koska liikkeet olivat hyvät ja vaaleanpunainen sieltä ruusukkeen kera napsahti käteen. Tosi _mahtavaa!_ Ei voi olla enemmän kuin tyytyväinen. Varsinkin esiintymiseen. Se oli todella upeaa Penniltä. Kilpailuluokassa tuomari otti Pennit jatkoon ja sijoitti toiseksi aluksi. Penni hieman väisti tuomaria, joten tipuimme heti kolmansiksi. Se ei harmittanut, koska se että sijoituimme oli jo tarpeeksi mukava positiivinen yllätys :). Tuloksena siis ERI3 ja tyytyväinen omistaja! Arvostelu kuului siis näin: Narttumainen pää. Hieman matala korvien asento ja hieman suuret korvat. Erinomaiset kaula ja hartiat. Hyvä tasapainoisuus ja luusto. Hyvä turkki. Ylälinja voisi olla parempi. Liikkuu hyvin.
Tuomari vielä mainitsi, että todella kaunis koira, mutta korvat olivat hieman leveä asentoiset. Olemme siis enemmän kuin tyytyväisiä! Itse kun pitää koiransa korvia niin hyvinä.. no mielipide on jokaisella :).

Pennin äiti, Silimen Keijun Aamuusva sijoittui luokassaan ensimmäiseksi. PN kehässä Usva valittiin jatkoon ja Usva sijoittui hienosti kolmanneksi saaden CACIBin. Penni ei sijoittunut PN kehässä mitä en kyllä olettanutkaan :).

Pennin velipuoli (Pikikuonon Brad Pitt) oli hienosti ROP SERTin kera. Kaltakarien Ansa (Susadan Titania) oli VSP kera SERTin. Onnittelut! Alla vielä roppi kuva.



Päivä oli meidän osalta todella hieno! Hieman harmittaa, kun en ilmoittanut Penniä huomiselle, mutta huomenna menemme Iinan kanssa kuvailemaan jälleen. Olemme ostaneet vihdoinkin järjestelmäkameran ja harjoittelemme kovasti sillä kuvaamista :).

Tämän päivän kuvia löytyy kuvagalleriastamme osoitteesta http://teamkoheltajat.galleria.fi/kuvat/Koiran%E4yttelyt/Oulu%20kv%2018.7/

Tässä vielä muutama kuva lenkiltä koirien kanssa. Lisäksi vielä kuvia eilisestä, kun Dara collie kävi vierailulla.


Vuoden 2009 yhteiskuva

Silimenin tytöt

Pennin 15 kk kuva.

Lisää kuvia osoitteessa: http://teamkoheltajat.galleria.fi/kuvat/Vuosi%202009/Hein%E4kuun%20helteit%E4/